Noniin, täällä sitä ollaan pitkällisen pohdinnan jälkeen viimein perustettu se ihan oma blogi. Kauan aikaa on mielessä pyörinyt tämä ajatus, kun näitä blogeja nyt tuntuu putkahtelevan esiin joka puolelta, mutta aina se on jäänyt.

Nyt kuitenkin - kun on elämäntilanne muuttunut melko paljon lyhyen ajan sisällä - ajattelin, että toteutanpa tässä elämänmuutosprojektissani samalla tämänkin haaveen.

Kerronpa tässä nyt ensiksi hieman taustaa. Elikkä olen melko hiljattain eronnut vakavasta parisuhteesta, jonka ainakin kuvittelin olevan onnellinen. Yhteistä tulevaisuutta oltiin suunniteltu ja kuviteltu, että yhdessä ollaan, jos ei loppuelämää, niin ainakin pitkän aikaa. Mutta pikkuhiljaa siinä kuitenkin sitten tunteet kuolivat - poikaystäväni puolelta enemmän, minun puoleltani vähemmän. Ero oli tuskallinen, koska yhdessä oltiin oltu niin tiiviisti ja koska - niin kuin olen vasta myöhemmin tajunnut - elämässäni ei ollut lähes koko seurustelumme ajan ollut oikeastaan mitään muuta sisältöä kuin hän ja ne asiat, mitä olimme yhdessä tehneet.

Erotuskaan etsin helpotusta niin treffipalstalta kuin tinderistä. Hain sieltä sitä huomiota ja hyväksyntää, mitä en enää saanut poikaystävältäni. Ja se kyllä helpotti, vaikka mitään suhdetta en sieltä hakenut enkä tavannutkaan kuin yhden ihmisen, mutta se keskustelu täysin vieraiden ihmisten kanssa auttoi ja tajusin, että varmasti tässä maailmassa on jossain ihminen, joka arvostaa ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.

Pikkuhiljaa aloin siis tajuamaan, että eksäni teki minulle todella palveluksen jättäessään minut, koska itse olisin todennäköisesti jäänyt edelleen tuohon huonoon suhteeseen - jonka uskottelin olevan onnellinen - ja kärsinyt vain hiljaisuudessa siitä, että hän haukkui ja arvosteli minua lähes aina kun siihen oli tilaisuus. Jälkeenpäin olen tajunnut, että siedin sen, koska en tiennyt paremmasta ja siksi, etten halunnut menettää elämää, jonka olin Petrin (nimi muutettu) myötä saanut.

Tässä siis pieni kuvaus asioista, joita olen tajunnut ja kuten otsikkokin kertoo olen nyt todellakin valmis aloittamaan uuden elämän. Olen tässä aivan muutaman päivän sisään tajunnut, miten masentunut ja saamaton olen ollut tuon parisuhteeni aikana ja nyt koen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella olevani jäleen oma itseni. Olen löytänyt uutta tarmoa harrastaa ja tehdä muitakin minua kiinnostavia asioita, jotka olen tyystin unohtanut. Ja näitä asioita haluaisin nyt jatkossa jakaa teidän kanssanne!