Mun alkuinnostus tähän kirjoittamiseen taisi loppua tuohon ensimmäiseen postaukseen, mutta nyt päätin ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja toivoa, että innostun tästä taas uudestaan! 

Tulipa sitten vietettyä eilen melkoisen mielenkiintoinen päivä. Päätin nimittäin toteuttaa jo pitkään mielessä pyörineen ajatuksen verenluovutuksessa käymisestä. Muiden ihmisen auttaminen on ollut aina sydäntä lähellä ja tässä oli todellakin ihan konkreettinen tapa siihen tarkoitukseen; sillä puolella litralla, jonka menettämisestä ei ole itselle mitään haittaa, voi pelastaa jonkun toisen hengen! Jouduin kuitenkaan ainaki tällä kertaa pettymään, sillä neulaa ei vain kerta kaikkiaan saanut menemään suoneeni. Molemmista käsistä sitä kokeiltiin ja toisessa kädessä neula jopa oli suonessa, mutta homma jouduttiin keskeyttämään, koska käteeni tuli mustelma, jolloin luovutusta ei kannattanut enää jatkaa. 

Jouduin sitten lähtemään pettyneenä takaisin kotiin molemmat käsivarret sidottuna ja kolme laastaria sormessa, mutta kokemuksena oli ainaki todella mielenkiintoinen reissu. Mitään traumoja tuosta neulalla sörkkimisestä ei ainakaan jäänyt - verenluovutus alkoi kiinnostamaan minua jopa enemmän kuin ennen - ja varmasti menen vielä kokeilemaan uudestaan! 

Päivän päätteeksi päätimme lähteä vielä kaverin kanssa keilaamaan. Sattui sopivasti, että olin juuri pari viikkoa sitten ollut edellisen kerran keilaamassa, joten homma sujui yllättävän hyvin. Yleensä harrastan tuota lajia todella harvoin ja sitten, kun sinne keilaradalle eksyy, niin keilaamisesta ei tahdo tulla yhtään mitään. Ei sillä, etten olisi siitä huolimatta hävinnyt reilusti, mutta pääasiahan on, että hauskaa oli! Keilareissun päätteeksi kävimme vielä syömässä ja loppuillan vietimme kaverini luona ihan vain juttelun merkeissä. Ja voin kyllä sanoa, että tuntui uskomattoman hyvältä viettää iltaa ihan vain tyttöjen kesken. Sitä, kun ei ole tullut tehtyä aikoihin! 

Tänään olisi sitten treffit edessä. Tai ehkä pitäisi sanoa pikemminkin tapaaminen uuden ihmisen kanssa, koska mitään parisuhdetta en tässä vaiheessa halua, vaikka koenkin, että olen päässyt yllättävän hyvin ylitse tuosta erostani. Mutta uusiin ihmisiin tutustuminen piristää aina ja tätä ihmistä en ole koskaan naamatuksin edes nähnyt, joten on todella mielenkiintoista nähdä, onko hän niin mukava kuin miltä nettikeskustelujen perusteella vaikuttaa. 

Noniin, täällä sitä ollaan pitkällisen pohdinnan jälkeen viimein perustettu se ihan oma blogi. Kauan aikaa on mielessä pyörinyt tämä ajatus, kun näitä blogeja nyt tuntuu putkahtelevan esiin joka puolelta, mutta aina se on jäänyt.

Nyt kuitenkin - kun on elämäntilanne muuttunut melko paljon lyhyen ajan sisällä - ajattelin, että toteutanpa tässä elämänmuutosprojektissani samalla tämänkin haaveen.

Kerronpa tässä nyt ensiksi hieman taustaa. Elikkä olen melko hiljattain eronnut vakavasta parisuhteesta, jonka ainakin kuvittelin olevan onnellinen. Yhteistä tulevaisuutta oltiin suunniteltu ja kuviteltu, että yhdessä ollaan, jos ei loppuelämää, niin ainakin pitkän aikaa. Mutta pikkuhiljaa siinä kuitenkin sitten tunteet kuolivat - poikaystäväni puolelta enemmän, minun puoleltani vähemmän. Ero oli tuskallinen, koska yhdessä oltiin oltu niin tiiviisti ja koska - niin kuin olen vasta myöhemmin tajunnut - elämässäni ei ollut lähes koko seurustelumme ajan ollut oikeastaan mitään muuta sisältöä kuin hän ja ne asiat, mitä olimme yhdessä tehneet.

Erotuskaan etsin helpotusta niin treffipalstalta kuin tinderistä. Hain sieltä sitä huomiota ja hyväksyntää, mitä en enää saanut poikaystävältäni. Ja se kyllä helpotti, vaikka mitään suhdetta en sieltä hakenut enkä tavannutkaan kuin yhden ihmisen, mutta se keskustelu täysin vieraiden ihmisten kanssa auttoi ja tajusin, että varmasti tässä maailmassa on jossain ihminen, joka arvostaa ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen.

Pikkuhiljaa aloin siis tajuamaan, että eksäni teki minulle todella palveluksen jättäessään minut, koska itse olisin todennäköisesti jäänyt edelleen tuohon huonoon suhteeseen - jonka uskottelin olevan onnellinen - ja kärsinyt vain hiljaisuudessa siitä, että hän haukkui ja arvosteli minua lähes aina kun siihen oli tilaisuus. Jälkeenpäin olen tajunnut, että siedin sen, koska en tiennyt paremmasta ja siksi, etten halunnut menettää elämää, jonka olin Petrin (nimi muutettu) myötä saanut.

Tässä siis pieni kuvaus asioista, joita olen tajunnut ja kuten otsikkokin kertoo olen nyt todellakin valmis aloittamaan uuden elämän. Olen tässä aivan muutaman päivän sisään tajunnut, miten masentunut ja saamaton olen ollut tuon parisuhteeni aikana ja nyt koen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella olevani jäleen oma itseni. Olen löytänyt uutta tarmoa harrastaa ja tehdä muitakin minua kiinnostavia asioita, jotka olen tyystin unohtanut. Ja näitä asioita haluaisin nyt jatkossa jakaa teidän kanssanne!